Koaksiaalinen RCA

Radio Corporation of American mukaan nimetyt RCA-kaapelit ovat olleet käytössä 1940-luvulta lähtien. Alun perin ne suunniteltiin levysoittimien yhdistämiseen vahvistimiin, mutta niistä tuli nopeasti suosittuja ääni- ja videosovelluksissa. Niiden tunnusomaiseen rakenteeseen kuuluvat punaiset ja valkoiset (ja joskus keltaiset) liittimet1.
Tyypilliset käyttötarkoitukset audiojärjestelmissä: RCA-kaapelit ovat monipuolisia, ja niitä käytetään yleisesti erilaisiin ääniliitäntöihin:
Levysoittimien yhdistäminen vahvistimiin.
CD-soittimien, virittimien ja muiden audiolaitteiden yhdistäminen viritinvahvistimiin.
Komposiittivideosignaalien siirtäminen (erillisillä kanavilla: punainen oikealle äänelle, valkoinen tai musta vasemmalle äänelle ja keltainen videolle)1.
Koaksiaalikaapelit:
Historia ja alkuperä: Koaksiaalikaapelit (joista käytetään usein nimitystä ”koaksi”) keksittiin 1880-luvulla, mutta ne yleistyivät merkittävästi 1900-luvulla. Niiden rakenne koostuu kerroksista:
Keskijohdin: Yleensä säikeisestä kuparista valmistettu johdin kuljettaa signaalia (ääni-, video- tai datasignaalia).
Eristyskerros: Ympäröi keskijohdinta.
Johtava suojaus: Suojaa ulkoisilta häiriöiltä.
Ulkoinen eristyskerros: Tarjoaa lisäsuojan1.
Tyypilliset käyttötarkoitukset audio- ja muissa järjestelmissä: Koaksiaalikaapelit sopivat erinomaisesti seuraaviin käyttötarkoituksiin:
Digitaalisten ääni- ja videosignaalien siirtäminen.
Huippuluokan audiolaitteiden, kuten viritinvahvistimien tai vahvistimien, yhdistäminen1.
Yhteenvetona voidaan todeta, että RCA-kaapelit ovat vakiintuneita ja helppokäyttöisiä, kun taas koaksiaalikaapelit tarjoavat suojatun rakenteensa ja kupariytimensä ansiosta paremman äänenlaadun pitkillä etäisyyksillä. Valitse kaapeli erityistarpeidesi mukaan!